”Värit ympäröivät meitä ja vaikuttavat meihin, tahdoimme sitä tai emme”, Tuija Maija Piironen sanoo. (KUVA: KAISA RAUTAHEIMO / HS)

Suomalainen Tuija Maija Piironen kuuluu kansainväliseen ryhmään, joka etsii katukuvasta hiljaisia signaaleja siitä, mitkä ovat seuraavia muotivärejä: ”Värit vaikuttavat meihin, tahdoimme tai emme”

Tekstiilisuunnittelija Tuija Maija Piironen kuuluu kansainväliseen värineuvostoon, jonka jäsenet tarkkailevat katukuvaa ja etsivät ”hiljaisia signaaleja” siitä, mikä väri tekee tuloaan.

Kira Gronowin artikkeli Helsingin Sanomissa 7.4. 2018

Ei ihme, että hän halusi opiskella tekstiilisuunnittelijaksi.

Nykyään Piironen on myös väri­asiantuntija, joka kuuluu kansain­väliseen värineuvostoon nimeltään Intercolor.
MIKÄ ihmeen neuvosto se sellainen on? Harva on siitä kuullutkaan. Intercolor-järjestössä on 15 jäsenmaata. Se kokoaa designin ja muodin parissa työskenteleviä ihmisiä saman pöydän ääreen keskustelemaan maailmanlaajuisista väritrendeistä. Neuvosto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa eri puolilla maailmaa. Edellinen kokous oli syksyllä Milanossa.

Jokaisen kokouksen jälkeen neuvoston jäsenet laativat väriennusteen sesongin väreistä omaa maataan varten. Värikartta on suunnittelijoiden työkalu, Piironen selittää. Sitä käyttää hyödykseen esimerkiksi vaate-, auto- ja kosmetiikkateollisuus. Karttaa myydään omakustannehintaan, jotta yksittäisillä suunnittelijoillakin olisi siihen varaa.

Intercolor perustettiin vuonna 1963. ”Ajatuksena oli, että tarvitaan voittoa tavoittelematon, riippumaton yhteisö, jossa alan asiantuntijat voivat vapaasti keskustella. Teollisuus halusi itselleen jonkinlaisen hahmotelman kauden väreistä, ettei suunnittelu olisi aivan haku­ammuntaa.”

Piironen on Suomen Intercolor-yhdistyksen eli Icfin ry:n puheenjohtaja. Suomen työryhmään kuuluu seitsemän jäsentä. Yksi heistä on Minni Vierola, lastenvaatemerkki Papu Designin kehitysjohtaja. Työryhmän jäsenet kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan värihavainnoistaan. Kansainväliseen kokoukseen he lähtevät värikkään tilkkupinon kanssa.

”Kaikki maat keräävät ensin vaikutelmia omassa maassaan ja tuovat sitten näkemyksensä yhteiseen pöytään, jossa muodostetaan yhteiset suuntaviivat.”

Myös yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat meitä ympäröiviin väreihin, Piironen kertoo.
Myös yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat meitä ympäröiviin väreihin, Piironen kertoo. (KUVA: KAISA RAUTAHEIMO / HS)

Piirosen mukaan on yllättävää, että väri­valinnoissa on aina myös paljon yhtäläisyyksiä. ”Selvästi on olemassa joku globaali ajan henki. Toisaalta väreissä saattaa olla myös suuria eroavaisuuksia.” Intercolorissa on mukana suurimpien Euroopan maiden lisäksi Yhdysvallat sekä useita Aasian maita, kuten Kiina ja Japani. Muista Pohjoismaista mukana on ainoastaan Tanska.

Piirosen mielestä työ on erittäin mielenkiintoista. ”On tärkeää, että Suomi on itse mukana tällaisessa vaikuttamisessa eikä vain saamassa vaikutteita muilta”, hän sanoo.

Viimeksi neuvosto pohti, mikä voisi olla ilmastonmuutoksen väri.

MITEN väriasiantuntijat sitten tietävät, mitkä värit ovat kulloinkin ”ilmassa”? He tarkkailevat trendejä ja niin sanottuja hiljaisia signaaleja. He kulkevat kaupungilla ja seuraavat kulttuuria, teknologian kehitystä ja muutenkin ajan henkeä. Piironen kerää paljon lehtileikkeitä ja koostaa havaintojaan yhteen kansioon.

”Tarkkailen aina katukuvaa. Katson, miten edelläkävijät pukeutuvat. Saatan huomata, että nyt se ja se väri tekee tuloaan. Samoin jotkut elokuvat voivat vaikuttaa, niiden kautta muotiin tulee vaikka 1960-luvun tyyli”, hän kertoo. PIIRONEN uskoo, että yhteiskunnalliset muutoksetkin vaikuttavat väreihin. Lama ja muut synkät ajat näkyvät värimieltymyksissä niin, että ihmiset kaipaavat silloin yleensä kirkkaampia sävyjä.

”Myös joku tietty väri voi symboloida aktivismia, tulee joku oranssi vallankumous.” Kun poliittiset valtasuhteet vaihtuvat, värineuvostossa keskustellaan asiasta. Esimerkiksi konservatiivisuus saattaa näkyä niin, että muotiin tulevat varmat, asialliset sävyt ja konservatiiviset värit, kuten musta, valkoinen ja harmaa.

”Jos taas ympäristökysymykset ovat pinnalla, silloin kuluttajat voivat suosia vaikka vihreää ja luonnonläheisiä värejä. 1990-luvulla puhuttiin materiaalien luonnollisista väreistä ja käytettiin esimerkiksi värjäämätöntä, valkaisematonta pellavaa.” Viimeksi neuvosto pohti, mikä voisi olla ilmastonmuutoksen väri. ”Olisiko se joku viileä sävy tai veden väri? Se herätti keskustelua. Ympäröivä värimaailma muuttuu, kun tulee toisaalta tulvia ja toisaalta kuivuutta, ja kasvi- ja eläinmaailmakin kokee muutoksia.”

MITKÄ värit nyt ovat muodissa? Sisustuksessa valkoiset seinät ja kodit alkavat olla jo out. Piironen on huomannut, että pitkän täysvalkoisen kauden jälkeen on taas tulossa värejä, ainakin harmaaksi maalattuja seiniä. ”Usein se meneekin niin, että jos on ollut pitkään väritöntä, sen jälkeen värit tulevat takaisin.”

Usein vaaleat kodit mielletään skandinaavisiksi, mutta Piironen ei usko, että se on pysyvä trendi. ”Kauanko meillä on ollut valkoiset seinät, olisiko ollut 20 vuotta? Ei sen kauempaa.” Vaatteissa sävyt vaihtuvat useammin. Tämän kesän värejä ovat esimerkiksi raikas turkoosi, jännittävä sinapinkeltainen, syvä sininen, siniliila ja harmaa.

”Nyt ovat muodissa myös valaistuksen myötä sävyä muuttavat värit, kiilto ja hohto. Mukana on jänniä ja outoja aksentteja, vähän ­neonhehkuakin”, hän kuvailee.

Oranssi on yksi Tuija Maija Piirosen lempiväreistä.
Oranssi on yksi Tuija Maija Piirosen lempiväreistä. (KUVA: KAISA RAUTAHEIMO / HS)

JOS ei löydä omaa lempiväriään tavaratalon henkareilta, voiko siitä siis syyttää Piirosta ja kansainvälistä värineuvostoa? Ei. Piirosella on toki asiassa pieneltä osin sormensa pelissä, mutta vaikutus Suomessa myytäviin valmisvaatteisiin on lopulta melko vähäinen. ”Vaikka vaatetusteollisuus ­käyttäisi meidän värikarttaa, välissä on todella monta porrasta valmistajista sisäänostajiin. Värien valikoituminen menee niin monen myllyn läpi, ettei syyllistä voi osoittaa sormella.” Piironen neuvoo kuitenkin antamaan palautetta valmistajille, jos toivoo valikoimaan tiettyjä värejä. Valmistajat haluavat toki kuunnella asiakkaitaan.

Mutta mitä järkeä siinä on, että toiset värit ovat muodissa ja toiset eivät? Miksei voida vain pysyä samoissa, hyväksi koetuissa väreissä? Siksi, että ihmiset ovat vaihtelunhaluisia ja haluavat uutta, Piironen sanoo. ”Kun värit vaihtuvat, moni ajattelee, että aah, miten raikkaalta tuo näyttääkään. Toisaalta perussävyt eivät juuri muutukaan, ja niitäkin löytyy yleensä valikoimista. Värien käyttö riippuu ylipäänsä siitä, onko kyseessä vaatteiden vai saippuan valmistus. Vaatteissa värivalikoima on runsaampi.”

VÄRIT ovat myös kulttuurisidonnaisia. Piirosen mukaan eri maissa pidetään eri väreistä. Värimieltymyksiin vaikuttaa esimerkiksi ilmasto. ”Päiväntasaajan ympärillä luonto on värikkäämpää ja ihmisetkin pitävät voimakkaammista sävyistä. Meillä ollaan rauhallisempia värinkäyttäjiä.” Suomalaiset eivät Piirosen mukaan perinteisesti pidä kovin kirkkaista ja voimakkaista väreistä. ”Suosimme vaatetuksessa mustaa, harmaata, beigeä ja tumman­sinistä. Mustan ja valkoisen yhdistelmästäkin meillä tykätään. Myös raitavaatteita näkee yllättävän paljon. Kesällä on vähän kirkkaampiakin värejä.”

”Uskon, että värien kokeminen on jossain määrin subjektiivista.”

Toisaalta: Piironen osallistui kerran kansainväliseen seminaariin, jossa keskusteltiin värimausta. Muiden maiden edustajat olivat sitä mieltä, että Suomi on kirkkaiden värien maa.

”Olin siitä todella hämmästynyt”, Piironen sanoo. ”Olisikohan Marimekolla vaikutusta asiaan? Suomessa on myös värikkäitä sporttivaatteita. Itse koen kuitenkin, ettei meillä pidetä kirkkaista väreistä. Kun katsoo täällä katukuvaa, kyllä meidän vaatteet ovat tosi tummia.”

Joskus Piironen on miettinyt sitäkin, näkevätkö kaikki ihmiset värit samalla lailla. ”Sitä on tietysti mahdotonta tietää. Uskon, että värien kokeminen on jossain määrin subjektiivista.”
Ihmisillä tuntuu myös olevan omia voimavärejä. ”Joskus sitä haluaa laittaa ylleen värin, josta saa voimaa. Se voi olla vaikka punainen jakku. Joissain väreissä on yksinkertaisesti mukava olla.”

Väripsykologian suhteen Piironen haluaa kuitenkin olla varovainen. ”En ole psykologi enkä osaa sanoa tarkemmin värien vaikutuksesta ihmismieleen.” Sitä hän ei kiistä, että on olemassa tiettyjä varoitusvärejä sekä väriyhdistelmiä, joihin me reagoimme heti. Sellaisia käytetään esimerkiksi liikennemerkeissä. ”Emme me pysähtyisi, jos stop-merkissä olisi vesivärillä maalatut haaleat sävyt!” hän toteaa. ”Punaisen ja keltaisen yhdistelmä hälyttää ja varoittaa. Luonnossa voimakkaita värejä esiintyy varoittamassa myrkyllisyydestä.”

Leikkaussaleissakin käytetään syystä tiettyjä värejä, kuten vih­reää. Vihreä rauhoittaa ja ”neutraloi” verijälkiä. Myös yritysten logojen värit on usein pohdittu tarkkaan. ”Onhan se selvää, että yritysmaailmassa mietitään, miten väreillä rakennetaan brändiä.”

KOSKA Piironen on työn puolesta niin paljon värien kanssa tekemisissä, omassa kodissaan hän suosii rauhallisia sävyjä. ”Jos tulee voimakas värinälkä, laitan esille vaikka värikkään tyynyn tai saalin.” Itse hän pukeutuu yleensä mustaan – mutta lisää asuun mielellään jonkin väriläiskän. Haastatteluhetkellä hänellä on leiskuvan oranssi huivi ja samansävyistä huulipunaa. Oranssi onkin yksi Piirosen lempiväreistä. ”Lempivärini tosin vaihtelee mielialan ja vuodenajan mukaan, mutta oranssi on tärkeä. Oranssista löytyy lukemattomia sävyjä”, hän sanoo. Mitään inhokkiväriä hänellä ei ole. ”Kaikki värit ovat kauniita jossain ympäristössä. Opiskeluaikoina olin jyrkempi, silloin käytin vain suosikkivärejäni. Työssä opin, että kaikilla väreillä on oma arvonsa ja erilaisia käyttäjiä.”

Sen Piironen kuitenkin myöntää, että kaikki väriyhdistelmät eivät ole silmälle miellyttäviä. ”Väriyhdistelmistä joko nauttii tai kärsii. Joskus värit omissa vaatteissanikin ärsyttävät niin paljon, että pitää mennä vaihtamaan asu”, hän naurahtaa.

JOKAISELLA vuosikymmenellä tuntuu olevan oma värimaailmansa. 1970-luvun värejä olivat ruskea ja oranssi, 1980-luvun värejä esimerkiksi sähkönsininen ja pinkki. Mikä olisi tämän ajan väri? Sitä on vielä vaikea sanoa, Piironen sanoo. Aikakaudelle tyypilliset värit huomaa yleensä vasta jälki­käteen. ”Värimaailma on myös muuttunut teknisen kehityksen mukana. Nykyään laboratorioissa kyetään valmistamaan paljon sellaisiakin sävyjä, joita esimerkiksi 1950-luvulla ei ollut nähtykään.”

Eivätkä värit koskaan kyllästytä? ”Ei, niiden maailma on niin loputon. En pääse koskaan värejä pakoon, katselen niitä koko ajan ympärilläni”, Piironen sanoo. Sitten hän alkaa ihastella haastatteluravintolan kullanhohtoista seinää, johon on ripustettu turkoosi taideteos. Siis kesän trendiväri.

Kuka?
Tuija Maija Piironen on 64-vuotias tekstiilisuunnittelija ja väri­asiantuntija.
Kuuluu kansainväliseen Intercolor-väri­neuvostoon ja on sen Suomen-osaston vetäjä.
Opiskeli tekstiili­alaa Tukholmassa. Kaksi aikuista lasta. Kotoisin Järvenpäästä, asuu ­Helsingissä.

Mistä tunnetaan?
Työskenteli aiemmin Finlaysonin vaatetuskangaspuolen suunnittelijana. Nykyään työskentelee freelancerina, opettaa Lahden Muotoiluinstituutissa ja vetää muun muassa työpajoja museoissa.

Mistä ei tunneta?
Harrastaa perinteistä naisvoimistelua. ”Haluan olla edes vähän taipuisa, vaikka olinkin kouluvoimistelussa aina surkea.”

Näistä en luovu
Tumma suklaa
”Ihana maku ja ihana väri. Ja siitäkin joutuu luopumaan! Lehtitietojen mukaan suklaan tuotanto loppuu kaakaonviljelyn vaikeuksien takia lähitulevaisuudessa. Ilmeisesti syynä on ilmastonmuutos.”

Uteliaisuus
”Toivoisin pystyväni aina säilyttämään mielenkiinnon kaikkeen maailmassa: uusiin ilmiöihin, historian havinaan, luonnon ihmeisiin.”

Viherkasvit
”Ne kasvavat oman mielensä ja aikataulunsa mukaan, niitä ei voi komentaa. Voi vain toivoa, että ne viihtyisivät ikkunallani.”